Skotlannin äijä

//Skotlannin äijä
Skotlannin äijä 2014-05-13T19:30:45+00:00

Skotlannin äijän alkuperä

Yksi tunnetuimpia Muonion turisteja on ollut useisiin paikkakunnan tarinoihin elämään jäänyt skottiherra, joka sai paikallisten keskuudessa monta nimeä: Kotlannin pappa, Kotlannin äijä tai Skotlannin pappi. Oikealta nimeltään tämä skotlantilainen oli kuitenkin Millie MacKey. Tiedot hänen alkuperästään ovat ristiriitaiset; toiset sanoivat hänen olevan lääkäri, toiset väittivät insinööriksi ja olevan kotoisin Englannin siirtomaista tai jopa Amerikasta asti.

Toiset tarinat kertovat hänen olleen englantilainen lordi, olemukseltaan arvokas, vanhemmanpuoleinen herra. Ulkonäkö voi kuitenkin pettää. MacKey tuli tunnetuksi mitä eriskummallisimmista toilauksistaan ja tempauksistaan, jotka värittivät paikallista elämää. Skotlantilaiset tunnettiin yleisesti piheinä, mutta tämä herra teki sääntöön poikkeuksen: hän oli upporikas ja myös osoitti sen omalaatuisella rahankäyttötavallaan.

 

Pallasjärven kirkko

Skotlantilainen saapui Muonioon Kemijärveltä ja asettui aluksi asumaan Aaron Mäykkysen taloon Pallasjärven rantamille. Pian hän päätti kuitenkin rakentaa oman tuvan. Tästä kehkeytyikin isompi urakka. Paikallista työvoimaa oli apuna, kun taloon tarvittavat rakennuspuut uitettiin rantaan metrin mittaisina pölkkyinä ja muuraukseen tarvittava savi kuljetettiin järven toiselta puolelta. Sattui sitten niin, että kuljetettava savilasti vajosi järven pohjaan ja työmiehet valmistautuivat uuteen saven hakureissuun. Skotlantilainen kuitenkin nostatutti vajonneen saven järven pohjasta, jolloin koko urakka nieli loppujen lopuksi enemmän aikaa ja rahaa kuin uuden saven hakeminen olisi tullut maksamaan.

Rakennustöiden edetessä Pallasjärven rantaan nousi sekä kodanmallinen korkea rakennus että toinen kaksikerroksinen talo. Kotaa alettiin kutsua sen ulkomuodon perusteella kirkoksi. Skotlantilainen kuitenkin puratti molemmat rakennukset muutaman vuoden päästä, joskin kirkon purkaminen jäi osittain kesken.

 

Veneenkuljetus

Mitä skotlantilainen sitten Muoniossa puuhasi? Tarinat kertovat, että hän vietti aikaansa kuten muutkin paikalliset: souteli järvillä, uisteli ja metsästeli. Tämän lisäksi hänellä tuntui aina olevan jokin projekti meneillään.

Kerrotaan, että skotlantilainen halusi itselleen veneen ja teettikin vanhasta kirkkoveneestä Kemijärven Luusuan kylässä itselleen ison laivan. Laiva kuljetettiin tavallisuudesta poiketen metsiä pitkin Pallasjärvelle – äijä nimenomaan kielsi vesiteiden käytön. Niinpä kuljetusta varten palkattiin paljon työmiehiä sekä kaadettiin linja Pallasjärvelle. Skotlantilainen joutui maksaan pitkän pennin kaadettujen puiden arvosta. Tätä eivät kaikki hyvällä katsoneet ja kruununvouti pysäyttikin touhun, ja niin vene jäi lahoamaan matkan varrelle. Laivaa kuljettaneet miehet vaativat kuitenkin palkan työstään, mutta äijäpä kieltäytyikin maksamasta. Tästä seurasi tietysti käräjät, jotka äijä hävisi ja joutui maksamaan työpalkat jälkikäteen sekä lisäksi muut jupakasta aiheutuneet kulut. Äijä oli kuitenkin lopputulokseen tyytyväinen, sillä näin hän sai kulutettua mahdollisimman paljon rahaa.

 

Kina jauhoista

Paikallisessa Kolströmin kaupassa skotlantilaiselle tuli kerran kinaa jauhojen hinnasta.  Kimpaantuneena kauppiaaseen skotlantilainen osti jyvät suoraan paikalliselta talonpojalta ja maksoi hevoskyydin lähimmälle myllylle. Vanha mylly oli kuitenkin kunnostuksen tarpeessa, ennen kuin sitä voitiin käyttää, ja niinpä äijä kunnostutti myllyn ja jauhatutti jyvät jauhoiksi. Näin jauhopussin hinta kohosi moninkertaiseksi alkuperäiseen Kolströmin hintaan verrattuna.

Kaikille skotlantilaisen tempauksille näytti olevan yhteistä se, että mikään työ ei saanut tulla täysin valmiiksi ja rahaa oli kulutettava mahdollisimman paljon.  Äijän touhuilla oli kuitenkin myös iso taloudellinen merkitys paikkakuntalaisille: kun yleisesti palkkaa maksettiin yksi markka päivässä, skotlantilainen maksoi työntekijöilleen jopa niinkin hyvän palkan kuin neljä markkaa päivässä.

 

Pallasjärven laivasto

Yksi tällainen tempaus, joka työllisti erityisesti lähiseudun naisia ja lapsia, oli Pallasjärven laivaston perustaminen. Skotlantilainen palkkasi paikalliset leipomaan savikakkuja, joihin tarvittava savi haettiin järven takaa. Hommaa varten palkattiin myös seppä raudoittamaan savikakkujen kuljettamista varten valmistettu savireki. Tämän lisäksi miehet hakivat kaarnapuita metsästä ja niistä veistettiin kaarnalaivoja. Kun kaarnalaivat oli saatu veistettyä, savikakut lastattiin niihin ja laivojen miehistönä toimivat muurahaiset. Näin Pallasjärven laivasto lähetettiin uljaana vesille.

 

Hankatapit

Kerrotaan myös skotlantilaisen kerran teettäneen sepällä rautaiset hankatapit, jotka naulattiin veneen laitoihin. Kun seppä oli saanut lyötyä viimeisenkin naulan, skotlantilainen käski repiä kaikki tapit irti ja siirtää ne peräpäin kiinni. Hän ohjeisti vielä seppää, että naulat oli kiinnitettävä ja revittävä viisi kertaa, painottaen erityisesti viittä kertaa. Seppä kummasteli tätä toivomusta, mutta lupasi palkkaa vastaan tehdä niin kuin äijä halusi.

 

Skotlannin äijän lähtö

Skotlantilainen vaikutti Pallasjärvellä 1900-luvun alussa. Hänen lähdöstään kerrotaan kahta eri tarinaa. Ensimmäinen kertoo, että äijä sairastui vakavasti ja häntä tultiin hakemaan ja hän palasi viimeisiksi elinvuosikseen ulkomaille. Toisen tarinan mukaan äijä kuoli Muoniossa ja toivoi testamentissaan, että hänen ruumiinsa poltetaan ja tuhka laitetaan pulloon. Sitä tarina ei kerro, missä äijä olisi viimeisen leposijansa toivonut olevan. Tarkkaa tietoa äijän lähdöstä ei kuitenkaan tiedetä, mutta Pallasjärven rannalla oleva kirkko oli pystyssä aina 1930-luvulle asti muistuttamassa muoniolaisia tästä omalaatuisesta skotlantilaisesta.

Lähde:
Nuutinen Aaro A. 1933. Lapin lumoissa. Helsinki: WSOY, Sivut 142–146