Jyrkkäseinäinen Äkässaivo ja sen rannalla oleva valtava seitakivi ovat saamelaisten pyhiä paikkoja. Muoniossa sijaitseviin nähtävyyksiin pääsee tutustumaan alueen luonnosta ja historiasta kertovaa luontopolkua, Saivonkierrosta, pitkin.

 

Vaikuttava Äkässaivo

Äkässaivo, jäätikköjokien kuluttama kanjoni kallioseinämineen, ja saivon viereinen seitakivi sijaitsevat Äkäsjoen varrella kymmenisen kilometriä Äkäslompolosta pohjoiseen. Kirkkopahdaksikin kutsuttu Seitapahta yllättää koollaan: kymmenen metriä leveä kalliopaasi on korkeimmillaan 30 metriä. Saivo seitapahtoineen on saamelaisten vanha palvonta- ja uhripaikka. Samuli Paulaharju pitää Äkässaivoa jopa Pakasaivoa mahtavampana, ja semmoisena vetenä, ”etteivät kaikki uskalla mennä sitä katsomaankaan, eivät heikkoveriset ainakaan: siinä on näet niin kauhistavat pahtaseinät. Toisella puolella on korkea Kirkkopahta, toisella hirveä Hammaspahta, ja ylpeiden kallioseinien välitse juoksee saivosta kapea väylä Äkäsjokeen”.

 

Äkässaivo kuuluu saivojärviin

Äkässaivon kaltaiset syvät ja kirkasvetiset tunturijärvet ja -lammet, saivot, ovat tyypillisiä Länsi-Lapin alueelle. Usein saivot ovat lähteestä vetensä saavia järviä eikä niihin tai niistä laske pois jokea. Erikoisiin saivoihin on liittynyt uskomuksia muiden muassa haltioista ja ylösalaisesta saivokansan maailmasta. Saivojen on uskottu olevan kaksipohjaisia ja kalojen välillä katoavan alempiin vesiin.

”Niin kirkas on saivon (Äkässaivon) vesi, että kalatkin näkyvät niin syvältä, ettei niitä ylettyisi iskemään, vaikka olisi kuinka pitkä arina. Saivon syvyyttä ei tiedä kukaan, eikä sitä uskalla ruveta mittaamaankaan. Äkäslompolon Heikki-vainaja kerran yritti mitata laskien nuoraa monta syltä, eikä tavannut pohjaa. Mutta silloin tuli haltija sanomaan Heikille: – Jos vielä toisen kerran tulet mittaamaan, niin tulet itse perässä.”

Lähteet:
Paulaharju Samuli 1977. Lapin muisteluksia. Helsinki: WSOY, Sivu 169
Lue lisää: Luontoon.fi